Eläin ja sen kaveri

Olipa kerran koira ja lammas, jotka ystävystyivät. He kirmasivat kesäniityllä yhteisissä leikeissä, kunnes eräänä päivänä lammas katosi. Koira haistoi keittiössä tutun tuoksun ja aloitti surumielisen ulinan.

Tuttavan tarina päättyi siihen, että lapsuudenkodissa jouduttiin lopettamaan lampaansyönti. Koira reagoi hajuun joka kerta yhtä väkevästi.

Tapaus tuo esiin lihansyöjä-ihmisen sktsofreenisen tilanteen. Ystäväksi hyväksytyn eläimen mielenrauhan tähden ei tohdita syödä kaverin kaveria.

Olen siirrellyt kirjakasasta toiseen Jonathan Safran Foerin teosta Eläinten syömisestä (Atena 2011), mutta viimein kykenin tarttumaan siihen. Sopivasti juuri ennen juhannuksen grillikarkeloita.

Mutu-pohjalta jokainen tietää, että lihansyönti on ekologinen, kasvava ongelma. Jo nyt tuotantoeläimet aiheuttavat ilmastomuutosta enemmän kuin liikenne. Vuonna 2050 maailman karja syö saman verran kuin 4 miljardia ihmistä.

Foerin kirjan karuin viesti on kuitenkin se, miten epäinhimillisesti ja raa´asti me ruokaamme kohtelemme. Vaikka enemmistö ihmisistä on sitä mieltä, että eläinten hyvinvointi on tärkeämpää kuin halpa liha, niin tämä ”visio” tai ”tahtotila” ei toteudu eläimen maallisella vaelluksella tuotantotehtaasta teurastamoon.

Ainoa lohtu on, että eläimen elämä on lyhyt. Kun hybridiporsaalle tehdään kastraatio ilman kivunlievitystä, ei sen tarvitse sinnitellä kuin puoli vuotta tullakseen teurastetuksi täyteen mittaan kasvaneena lihasikana. Luontaisesti sika eläisi toistakymmentä vuotta.

Broileri ehtii nauttia elämästä A4-arkin kokosella pläntillä kököttäen noin kuukauden ajan. 100 000 broilerin suurlaitos kuulostaa Suomessa isolta, mutta tähän mittaluokkaan on päädytty, kun kauppa käy.

Jokainen meistä ostaa pulleaa, lento- ja kävelykyvyttömäksi jalostettua teholihaa vuodessa keskimäärin 18 kiloa. Punaisen marinadin kärsimysliha on edullista.

Näiden ja muiden kiusallisten tosiasioiden tähden grillaan juhannuksena tomaattia ja maissintähkiä. Tämä ei ole eettistä tehoilua, vaan arkijärjen käyttöä.

(Kirkko ja kaupunki/2011)

Jätä kommentti