Näkymätön nainen

Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun minulle on käynyt nolosti. Syventyessäni kertomaan uusinta juorua puolitutusta, myös itse kohde on takavasemmalla hiljaisesti todistamassa tarinaa. Ei kiva. Viikolla koin saman järkytyksen kaksi kertaa, mutta käänteisesti. Tanssitunnin jälkeen hikiset naiset juttelivat pukukoppien uumenissa.

-Mä menen tänään katsomaan KOM-teatterin Kone-näytelmää.   Milonoffit oli eilen Voimalassa puhumassa siitä.

-Ai jaa, mulle tuli just sillon puhelu.

-Joo, siellä oli Matti Vanhanenkin. Ne Voimalan juontajat taas… Tempaisin nopeasti föönin täysille ja kuivatin kuivaa tukkaa raivokkaasti. Seisoin puolipukeissa peilin äärellä naama tulipunaisena ja tunsin oloni  alastomaksi. Tanssikavereiden äänekäs  juttu jatkui, mutta onneksi föönissä riitti tehoja, joten säästyin pakkosalakuuntelulta.Pari päivää myöhemmin jonotin takkia Kansallisteatterin narikassa.

- Televisiosta tuli joku ohjelma, jossa oli KOM-teatterin Milonoffit ja  Ilkka Herlin ja vielä Matti Vanhanen!

-Mitä ne teki  samassa ohjelmassa?

-No en minä tiedä,  mikä ihmeen ohjelma se oli.

-Ihan sama, minä olen saanut Vanhasesta tarpeekseni. Hei vaan, nähdään taas.  Jonoon yksin jäänyt rouva tuijotti  suoraan kohti tyhjin silmin. Taas kuuma puna nousi kaulastani ylöspäin.  Nyt olisi jo tehnyt mieli sanoa, että sen ohjelman nimi on muuten Voimala ja olin siellä minäkin.  Mutta muistin samalla, että keski-ikäinen nainenhan muuttuu  läpinäkyväksi, oli sitten tvstä tuttu tai ei.